"But darling, this is not a wonderland."
Korall
NIMI & KUTSUMANIMI: Korall, kutsutaan Coraksi.
ROTU: Akhal-teke/Ahaltekinhevonen IKÄ: 6-vuotias (ihmisen iässä n. 25-v) SUKUPUOLI: tamma SÄKÄKORKEUS: 150cm VÄRI: metallinhohtoinen ruunivoikko, esimerkki. |
MERKIT: otsassa iso rengastähti, molemmissa etusissa särkynyt sukka.
LAUMA: Aavikkohevoset (ei liittynyt) PELAAJA: marrmelade PELIPAIKKA: Caralia |
luonne
Korall on varovainen ja ajoittain pelokaskin tamma, joka ei pahemmin välitä olla esillä tai huomion keskipisteenä. Tamma on vähän sellainen sivustaseuraaja, joka kuitenkin varsin tarkkanäköisenä huomaa pienimmätkin yksityiskohdat ja painaa ne tarkasti mieleensä tutkiskellen niitä muiden tietämättä. Cora harvemmin pitää mitään melua itsestään, eikä juuri koskaan korota ääntään tai pyri saamaan huomiota osakseen.
Tamma on kuitenkin mitä parhain ja luotettavin ystävä, kun häneen tutustuu tarpeeksi hyvin. Hän on empaattinen ja ymmärtävä, ja kuuntelee vaikka kuinka kauan ystäviensä murheita -eikä taatusti tuputa väliin omaa asiaansa, vaan ystävät menevät hänen tärkeysjärjestyksessään aina edelle. Cora on myös ehkä avuliaimpia hevosia mitä maa päällään kantaa, ja hän auttaa mielellään niin paljon kuin osaa, jos häneltä apua kysyy.
Nöyränä ja ujona kuvankaunista tammaa on helppo niinsanotusti "höynäyttää", ja hän on helppo "saalis" milloin millekkin tämän maan tallaajille. Korallin saa helposti suostuteltua kaikenmaailman villityksiin mukaan (lue: hän on liian kohtelias kieltäytyäkseen).
Tamma on kuitenkin mitä parhain ja luotettavin ystävä, kun häneen tutustuu tarpeeksi hyvin. Hän on empaattinen ja ymmärtävä, ja kuuntelee vaikka kuinka kauan ystäviensä murheita -eikä taatusti tuputa väliin omaa asiaansa, vaan ystävät menevät hänen tärkeysjärjestyksessään aina edelle. Cora on myös ehkä avuliaimpia hevosia mitä maa päällään kantaa, ja hän auttaa mielellään niin paljon kuin osaa, jos häneltä apua kysyy.
Nöyränä ja ujona kuvankaunista tammaa on helppo niinsanotusti "höynäyttää", ja hän on helppo "saalis" milloin millekkin tämän maan tallaajille. Korallin saa helposti suostuteltua kaikenmaailman villityksiin mukaan (lue: hän on liian kohtelias kieltäytyäkseen).
Ulkonäkö
Coraa on siunattu upealla ulkonäöllä, joka kuitenkin poikkeaa jonkin verran tavallisimmista akhaltekenhevosista. Väriltään Korall on virallisesti metallinhohtoinen ruunivoikko, ja hänen otsaansa koristaa rengastähti ja molempia etusia särkynyt sukka -väreinä tietysti valkoinen.
Korallin jouhet ovat pikimustat kuin korpin siivet, ja pitkät sekä paksut, mikä on epätavllista akhaltekeille. Häntä on tuuhea ja piikkisuora, ulottuen lähes maahan asti. Otsatukka on myös suora ja ulottaa pisimmillä jouhillaan juuri ja juuri Coran turvankärkeen. Muu harja on puolipitkä ja epätasainen, sekä silkinpehmeä.
Tamma on rakenteeltaan siro ja hienostunut. Jalat ovat pitkät ja oikeat tikut, mutta kuitenkin tarvittaessa niillä pääsee äärimmäisen kovaa. Tamman kaula on pitkä ja kapea joutsenkaula. Pää on kuiva, aavistuksen kovera, sieraimet ovat suuret, samoin silmät, jotka ovat kauniin syvän tummanruskeat. Korall on hyvin hoikka mutta jäntevä, ja näyttää ehkä aavistuksen posliinihevoselta, mutta todellisuudessa tamma on sitkeä ja lihaksikas, vaikka muskelit eivät päällepäin näykkään.
Liikkeiltään Cora on laadukas. Ja sen matkaavoittavat, pehmeästi liukuvat askeleet ovat omiaan matkaratsastuksessa.
Korallin jouhet ovat pikimustat kuin korpin siivet, ja pitkät sekä paksut, mikä on epätavllista akhaltekeille. Häntä on tuuhea ja piikkisuora, ulottuen lähes maahan asti. Otsatukka on myös suora ja ulottaa pisimmillä jouhillaan juuri ja juuri Coran turvankärkeen. Muu harja on puolipitkä ja epätasainen, sekä silkinpehmeä.
Tamma on rakenteeltaan siro ja hienostunut. Jalat ovat pitkät ja oikeat tikut, mutta kuitenkin tarvittaessa niillä pääsee äärimmäisen kovaa. Tamman kaula on pitkä ja kapea joutsenkaula. Pää on kuiva, aavistuksen kovera, sieraimet ovat suuret, samoin silmät, jotka ovat kauniin syvän tummanruskeat. Korall on hyvin hoikka mutta jäntevä, ja näyttää ehkä aavistuksen posliinihevoselta, mutta todellisuudessa tamma on sitkeä ja lihaksikas, vaikka muskelit eivät päällepäin näykkään.
Liikkeiltään Cora on laadukas. Ja sen matkaavoittavat, pehmeästi liukuvat askeleet ovat omiaan matkaratsastuksessa.
menneisyys
Kauniin akhalteken tarina alkoi rotunsa kotimaassa, Turkmenistanissa, aavikolla. Hänen emänsä oli kaunis tamma nimeltään Xazina. Hän oli viisas ja lempeä äitihahmo, joka huolehti pikkuisesta varsastaam rakkaudella. Äidin ja tyttären omistivat pieni ryhmä turkmenistanilaisia köyhemmän luokan ihmisiä, ja he elivät niukasti aavikon keskellä, mutta hevosistaan he huolehtivat täydellä sydämellä, eikä Korall koko varsa-aikanaan kokenut hetkeäkään nälkää, janoa tai kipua. Omistajat nimesivät varsan alunperin nimellä Sovg'a, joka merkitsee "lahjaa" tai "siunausta". Vasta myöhemmin hänestä tuli Korall, tai lyhyemmin vain Cora, kun hän tapasi erään ikäisensä ystävän aavikolla. Kaikki muut kutsuivat häntä nimellä Sovg'a, mutta tämä ystävätär keksi hänelle lempinimen Korall. (kun tamma sitten myöhemmin karkotettiin, hän päätti vaihtaa nimekseen Korallin.)
Korall rakasti aavikkoa varsasta asti. Xazina-emä opetti hänelle kaiken selviytymisesta ja elämisestä ja koulutti varsaansa lempeästi ja määrätietoisesti. Korall opetettiin ratsuksi. Hänestä kasvoi tuultakin nopeampi ja varsin kestävä nuori tamma, joka jaksoi juosta aavikon olosuhteissa monta tuntia putkeen väsymättä lainkaan. Tammalla oli tapana karkailla öisin aavikolle laukkaamaan.
Kun Korall oli kahden, hänelle syntyi puoliveli. Qirol oli komea mustanpäistärikkö, ja omistajien uusi ylpeys. Coraa ei ollut enää varaa pitää, ja eräänä kuulaana aavikon yönä he vapauttivat tamman. Yksinään pmeässä hän harhaili lohduttomana etsien turvaa. Eräänä päivänä hän saapui rantaan. Hän ei tiennyt kuinka kauan hän oli vaeltanut tai missä hän oli, mutta tamma oli lopen uupunut. Silloin hän muisti äitinsä kertomukset, kun hän oli vasta varsa: "On olemassa saari, nimeltä Caralia. Se on hevosten saari. Kukaan ei tiedä, missä se on, tai miten sinne pääsee. Huhujahan ne vain ovat, mutta tyttäreni: etsi se saari, jos suinkin joskus voit!"
Kuolemanväsyneenä tamma heittäytyi veteen toivoen joko kuolevansa tai päätyvänsä Caraliaan.
Korall rakasti aavikkoa varsasta asti. Xazina-emä opetti hänelle kaiken selviytymisesta ja elämisestä ja koulutti varsaansa lempeästi ja määrätietoisesti. Korall opetettiin ratsuksi. Hänestä kasvoi tuultakin nopeampi ja varsin kestävä nuori tamma, joka jaksoi juosta aavikon olosuhteissa monta tuntia putkeen väsymättä lainkaan. Tammalla oli tapana karkailla öisin aavikolle laukkaamaan.
Kun Korall oli kahden, hänelle syntyi puoliveli. Qirol oli komea mustanpäistärikkö, ja omistajien uusi ylpeys. Coraa ei ollut enää varaa pitää, ja eräänä kuulaana aavikon yönä he vapauttivat tamman. Yksinään pmeässä hän harhaili lohduttomana etsien turvaa. Eräänä päivänä hän saapui rantaan. Hän ei tiennyt kuinka kauan hän oli vaeltanut tai missä hän oli, mutta tamma oli lopen uupunut. Silloin hän muisti äitinsä kertomukset, kun hän oli vasta varsa: "On olemassa saari, nimeltä Caralia. Se on hevosten saari. Kukaan ei tiedä, missä se on, tai miten sinne pääsee. Huhujahan ne vain ovat, mutta tyttäreni: etsi se saari, jos suinkin joskus voit!"
Kuolemanväsyneenä tamma heittäytyi veteen toivoen joko kuolevansa tai päätyvänsä Caraliaan.
muuta outoa
- Korall'n ääni on pehmeä, hiljainen ja lempeä.
- Tamma on luotu 1.8.-15, ja on pelaajansa 1. hahmo Caraliassa.